3. lokakuuta 2014

Yksin

Minulta on kyselty, että miten Kodalla on yksinolo täällä uudessa kämpässä alkanut sujumaan, koska alkuunhan oli tosiaan vaikeuksia ja pienen hetken kerkesin jo olla epätoivoinen "ei se ikinä opi". Mites me siis ollaan asian kanssa edistytty? Noh...

Kodallahan ei ole koskaan ollut eroahdistusta. Pentuna se oppi lähestulkoon itsestään olemaan yksin kotona, eikä tehnyt siitä mitään numeroa. Tyytyväisenä se on aina jäänyt kotiin siksi aikaa, kun ihmiset ovat muualla. Siksipä en osannut aavistaakkaan, että yksinjäämisestä nousisi numeroa täälläkään, mutta toisin kävi. Ajattelin, että okei, Koda ei tietenkään tunne paikkaa vielä kodikseen ja tarvitsee nyt paljon yksinolon harjoittelua. Päätimme aloittaa siis aivan nollista. Aluksi teimme niin, että Koda suljettiin eri huoneeseen asunnossa. Tämä aiheutti alkuun vain muutamat vinkunat ja sitten tyytyväisen hiljaisuuden. Pian se ei vaivautunut vinkumaan enää yhtään, vaikka ovi vedettiinkin sen nenän edestä kiinni. Seuraavaksi siirryimme siihen, että Koda jäi asuntoon, kun minä ja poikaystävä tai minä pelkästään, jos poikaystävä oli koulussa, menimme parvekkeelle välillä jopa muutamiksi tunneiksi. Koda tottui tähänkin eikä ollut enää moksiskaan siitä. Noh, seuraavaksi siirryimme ulko-oveen. Sitä jankkasimmekin sitten koko sen loppu ajan, mitä olimme täällä ennen paluuta viikoksi kotikonnuille. Siitä ei yksinkertaisesti tullut mitään. Heti kun ulko-ovi sulkeutui ja Koda jäi sisälle alkoi semmoinen itkuhuutoulvonta -ooppera ettei moista ole ennen nähty. Tätä jatkui ja jatkui ja tässä vaiheessa taisi muutama epätoivon kyynelkin itsellä vierähtää poskelle. 

Tuon kahden viikon jälkeenhän tosiaan käväisimme viikon verran kotikotona ja nyt olemme jälleen palaneet Kajaaniin. Suunnitelmissani oli heti mennä ostamaan yksinoloharjoitusten avuksi feromonipanta, jota minulle oli suositeltu. Päätin kuitenkin kokeilla vielä ilman sitä, koska pannalla kuitenkin oli hintaa sen neljäkymppiä. Onneksi jätin pannan kauppaan ja yritin vielä ilman sen kummempia vippas konsteja. Koda on nimittäin tällä viikolla suoriutunut yksinoloharjoituksista mahtavasti. Olen ollut hyvin iloisesti yllättynyt. Koda on nyt pystynyt jäämään hyvillä mielin sisälle kaluamaan luuta, kun minä olen pujahtanut ovesta rappuun kuulostelemaan reaktioita, joita ei ole tullut. Aina sisälle palatessani Koda on vain jatkanut herkuttelua, eikä ole rynnännyt kauhuissaan syliini, kuten silloin pari viikkoa sitten. Aivan huippu hyvä juttu! Uskon, että tästä ei ole suunta enää kuin ylöspäin ja pian uskallan jättää Kodan hyvillä mielin kotiin odottamaan esimerkiksi kauppareissujen ajaksi, eikä minun tarvitse enää raahata sitä autoon mukaan, koska autossa se osaa odottaa nätisti hiljaa. 

Pienistä epätoivon hetkistä ja kyyneleistä huolimatta syvällä sisimmässäni tiesin kokoajan, että kyllä Koda pystyy tähän. On se kuitenkin sen verran reipas ja sopeutuvainen poika! Hyvin iloinen koiranomistaja kiittää ja kuittaa täältä Kajaanista.

 photo _DSC0221_zps2e067b9f.jpg  photo _DSC0295_zpsb28dcb04.jpg

10 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Hieno juttu, että on hyvin kotiutunu! Miltä susta tuntuu sinne päin muutto? Ootko saanu töitä? :)
    Ite asunu Espoossa nyt vuoden ja vois sanoo, että nyt vasta olen ruennu sopeutuun. Olihan se iso harppaus muuttaa keskeltä korpea isoon hulivili paikkakuntaan missä ei saa edes lenkillä olla hetkeäkään rauhassa. Kovasti auttanut se, että koirat hienosti kotiutu, töitä ja koulua niin arki luistaa nopeaa. Ihana päästä aina välillä "lomalle" Pohjanmaalle, jossa nautitaan täysin rinnoin siittä rauhasta ja ko näkee ihania sukulaisia ja ystäviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töitä ei oo mulle vielä herunu, mutta toivottavasti jotain hommaa löytys piakkoin! Saa nähä. Muuten oon kyllä tykääny hirmusesti. Kajaani on niin paljo nätimpi ja viihtyisämpi paikka kuin Kokkola ja hyvin tämmönen maalaistolloki on kaupungissa pärjänny, ku onhan tää Kajaani kuitenki suht. pieni paikka. Kaikin puolin tykätään kyllä Kodan kanssa täällä asumisesta :)

      Poista
  3. Ihanan oloinen blogi sulla! pakko jäädä seurailemaan tuommosia ylisulosia karvapalloja ;3

    Käy ihmees tsekkaas mun valokuvausblogi :) Sieltä löytyy kanssa välillä jos jonkinmoisia karvapalloja !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tietty unohin linkin... :DD

      http://murmanx.blogspot.fi/

      Poista
    2. Kiva kuulla ja tervetuloa seurailemaan! Täytyppä käydä kurkkimassa sunkin blogisi :)

      Poista
  4. Oi että, mahtavaa kuulla että Kodan yksinolo on alkanut sujua!! :) Joskus koirankoulutus tuntuu olevan ihan henkimaailman juttuja - palaset vaan loksahtavat paikoilleen vaikka kaiken tekisi samalla tavalla kuin aina ennenkin

    VastaaPoista