29. syyskuuta 2015

8vk

 photo _DSC5614_zpszwnpwnpk.jpg  photo _DSC5593_zps1ydfjluv.jpg   photo _DSC5587_zps0vcf4nux.jpg

Kahdeksas viikko meneillään ipanalla. On se vielä niin vauvva. Kertakaikkisen ihana vauvva. Hänellä alkaa jo olla oma nimi hyvin hallussa. Tulee aina vauhdilla luo kuullessaan "Ruka". Tosin mieheni sanomana pentu ei ihan aina reagoi nimeensä. Oisko se sitten se äänenpaino tai jotain, mutta kuitenkin oma nimi alkaa olla hallussa ja samalla tosiaan tuota luoksetuloa ollaan harjoteltu pitkin päiviä. Leikin lomastakin singahtaa oitis luokse kutsusta. Niin fiksu poitsu! (Osaa se kyllä olla melko tollokin. Pari kertaa oon saanut silmiä pyöritellä päässä ja miettiä miten tyhmä joku voikaan olla :D)

Hihnassakin on alusta saakka kipitellyt tosi kivasti. Välillä jää toki pantaa rapsuttelemaan, mutta muuten tepsuttelee vierellä ja tutkii lähiympäristöä mielenkiinnolla. Ulkonakin reagoi nimeensä salamannopeasti ja ottaa kontaktia. Naksuttimeenkin ollaan jo ruvettu tutustumaan ja se on pennusta tosi kiva kapistus. Tottakai kun ruokaa satelee. 

Ruokakupin nähdessään tuo osaa jo nätisti istua nököttää paikoillaan ja odottaa kauniisti lupaa syödä. On tosi ahne kaveri, joten ruokapalkka toimii hyvin motivoijana, mutta yhtä hyvin myös lelut. Ollaankin kovasti pennun kanssa harjoiteltu yhdessä leikkimistä. Kaikki lelut on kivoja ja hauskaa on leikkiä sekä ihmisten kanssa, että Kodan kanssa ja myös ihan itsekseenkin. Lempparilelu taitaa kuitenkin olla tommoinen löysä (en keksi parempaakaan sanaa kuvaamaan sitä), rapiseva sorsa. Sitä se viskoo mieluiten pitkin kämppää ja pihaa. 

Pissejä ja kakkoja tulee milloin minnekkin. Joskus sanomalehdelle, joskus ihan vain lattialle ja ulos aina kun satutaan kerkeämään oikeaan aikaan ovesta pihalle, mutta tälläistä pissikakkaralliahan se on näin pienen kanssa. Kovasti siivoamista, mutta se pitää kestää.

Kakru osaa myös istuen ja seisten pysyä paikoillaan jo pieniä hetkiä. Tämmöiselle, joka rakastaa kuvia räpsiä niin se on ihan ehdoton, että koira oppii paikoillaan pysymään kuvattaessa. Meillä kaikki koirat ovatkin oppineet tämän poseeraamisen jalon taidon hyvin nopsaa.

 photo _DSC5544_zpsaodexzdj.png

Kodasta en ole huomannut mitään mustasukkaisuuden merkkejä ainakaan vielä. Oikeastaan se on ollut nämä päivät niin kovin tyytyväinen ja mielissään uudesta pikku kaverista. Ja sekin että nyt on ollut paljon enemmän touhua pitkin päivää niin en usko, että Kodalla on valittamista. Oon kyllä huomannut, että Koda on jotenkin erityis tottelevainen ollut ihan kotona, sekä lenkillä. Toimii tosi hyvänä esimerkkinä pennulle!

Nämä ensimmäiset päivät pennun kanssa ovat kyllä sujuneet oikein mukavasti. Ei mitään valittamista!

6 kommenttia:

  1. Toi viimeinen kuva! Miten joku voikaan olla niin NALLE <3 Voitko tulla opettamaan meidän kissallekin ton poseeraamisen taidon? Ollaan varmaan lähemmäs tusinan kertaa yritetty ottaa edes jonkunnäköistä portrettia kasvattajalle, mutta siitä nyt tulee mitä tulee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no sanopas muuta <3 Haha, kissat saattavatkin olla vähän hankalampia poseerausoppilaita :D

      Poista
  2. Hih mäkin katoin tota viimestä kuvaa! Ihan supersöpö!!! Ja tiedän kyllä ton pissakakkarallitunteen, etenkin sen kun aamulla pentu herää ja oot sillai NOUUUUUU äkkiä se syliin ennen kun se kerkiää liikkua sen metrin pissatakseen johonkin. Ainakin pääsin sillon sängystä ylös ennätysvauhtia :D Tsemppiä ralleihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha nojoo ihan totta :D Tai se tunne kun pentu on nukkumassa, mutta herää ja nousee ja just ku oot säntäämässä kaappaamaan sitä kainaloon kiikuttaakses sen pihalle niin se lysähtääkin takas nukkumaan kun vaihtoi vain hieman nukkumapaikkaa ja asentoa :D

      Poista