Sairastupa...taas

Ei sitä turhan pitkään terveinä keretty ollakkaan ennenku puski taas uutta tautia ja kipua ite kullekin. Täällä taas siis parhaillaan sairastupa täydessä toiminnassaan, kun itse olen mahataudissa (pahemman luokan sellaisessa) ja minun lisäkseni Koda on sairaslomalla. Itellä alkaa jo ehkä pikku hiljaa elämä voittaa, onhan tässä jo keskiviikko illasta asti sairastettu ihan olan takaa. Kodakin onneksi myös parempaan päin, tai ainakin kipulääkkeiden voimalla pärjää hyvin. Kodahan siis alkoi yhtäkkiä kipuilla ihan tajuttomasti oikeaa etujalkaa ja käytiin eläinlääkärissä jalka tutkituttamassa, mutta röntgenissä ei näkynyt mitään, siispä eläinlääkäri epäili rannenivelen voimakasta nyrjähdystä. Eli Koda on nyt kipulääkkeillä ja mahdollisimman pienellä liikunalla viikon ja katotaan sitten mikä on tilanne. Nyt pystyy siis onneksi jo liikkua, kun oireiden alettua siis oli niin kipeä, ettei kertakaikkiaan pystynyt liikkumaan ilman huutoa. 

Koda reppana on kyllä joutunut ravaamaan eläinlääkärissä nyt tiuhaan. Ensin se kasvain suussa, sitten takajalan venähdys ja nyt tämä. Raasu. Toivottavasti nyt jo riittäis? Kovasti tässä harmittaa nyt se, että en pysty ottamaan Kodaa vaellusreissulle mukaan, jos nyt ees päästään lähölle maanantaina. Pitäis itse selvitä tästä jonkinlaiseen kuntoon että tohtii lähteä ja saa nähä iskeekö tauti nyt vielä tolle ukolle. Inhottaa ja ärsyttää. Ruka vain kovasti ihmettelee, että miksi kaikki kokoajan vain makaa, eikä kukaan jaksa leikkiä.

Sairastelu on niin tympeetä. Varsinkin tälleen ku just selviää yhdestä taudista ja fiilis on hyvä, on suunnitelmia ja innolla odottaa niiden toteutumista ja sitten PAM... uusi tauti iskee ja takaisin sohvan nurkkaan makaamaan. En tiedä mistä sitä sais taijottua itelle vähän parempaa vastustuskykyä, ettei oikeesti tarvis joka ikistä tautia sairastaa aina. 

Noh, kyllä se elämä tästä taas kohta voittaa ja aurinko alkaa paistaa tänne meidän sairastupaankin. Toivotaan että päästäis ens viikolla reissuun ja Koda menis sitten kotikotiin sairaslomalleen reissun ajaksi. Vaikka harmittaahan se, kun nämä vaellukset ovat aina olleet niin Kodan juttu, mutta minkäs teet. Saatetaan kenties napata Theddy sitten Rukalle vaelluskaveriksi, JOS nyt reissu kuntoon päästään. Toivossa on hyvä elää. 

Iloa roppakaupalla

  

Onpas ollut ihana viikonloppu. Pikkusiskoni tuli tänne Kajaaniin minua piristämään ja piristystä kyllä kaipasinkin, koska koko viikon oon sairastanut kuume ja flunssa tautia. Ukko on ollut koko viikon Ruotsissa reissussa, joten ihan yksikseni oon saanut yskiskellä sängyn pohjalla ja tappotaudista huolimatta hoitaa koirat ja itteni. Voin kyllä sanoa, että välillä oli oikeasti tuskaa, mutta onneksi se on nyt ohi. Siispä suuri ilo oli kun tänne sairastupaan saatiin ihana vieras. Koiratkin olivat ratketa riemusta, kun haettiin sisko bussiasemalta. 

Siskoni siis tuli perjantai-iltana, jolloin olin vielä ihan semi kipiä, joten köllöteltiin vaan sohvalla elokuvaa katsellen ja paskaa jauhaen. Onneksi seuraavana aamuna oloni oli jo melkolailla hyvä, mitä nyt vielä räkäisyyttä ja yskää. Päästiin kuitenkin erämessuille pörräämään ja siellä viihdyttiinkin oikein hyvin. Hauskaa oli, rahaa paloi ja kaikenlaisia maistiaisia tuli maisteltua ja koirillekin kotiin tuotua. Matkaan messuilta tarttui tulevaa vaellusta varten kunnon hanskat ja ukolle parempi takki. Lisäksi kotiin kantautui lintukirja. Ei ihan mikään perus lintukirja, vaan kirja jossa on 150 pohjolan lintua kuvine, tietoineen ja äänineen (eli ne äänet siis kuuluu siitä kirjasta). Siis aivan huippu paketti, jonka avulla aletaan nyt innoissaan tunnistamaan lisää lintuja. Messut olivat kaikenkaikkiaan oikein kivat.

Lauantain ratoksi kävimme myös shoppailemassa vaatteita ja haalimassa roppa kaupalla mässyä päivän jäkismatsia varten. Kotona pelin katsomisen lisäksi pyöräytettiin ittellemme pizzaa ja ilta pelailtiin yatzia. Sunnuntaina heiluttiinkin kameran kanssa ulkona piiiiiitkään, muokkailtiin kuvia ja pelailtiin lautapelejä. Kunnon laatuaikaa siskosten kesken, kunnes tuli aika viedä toinen takaisin bussin kyytiin kotia kohti. Mutta siis oikein antoisa ja hauska viikonloppu tuli yhdessä vietettyä. Tämmöisiä viikonloppuja kaipaisi enemmänkin. Onneksi mulla on noin ihana sisko olemassa!

Ei onneksi tarvinut yksin jäädä pitkäksi aikaa, kun nyt sain ukonkin reissusta kotiin. Ihanan paljon tuliaisia hän toi, joten hyvillä mielin voi päästää ukon toistekin reissuun. Tämä viereisen kuvan Kindertyyppi tuskin pystyy pitämään sisällään kovin kauaa noita 7 kindermunaansa. Okei, niitä on enää 6, kun yhden jo tuhosin. Niin hyvää, että saa nähä kauanko mieleni maltan ennenkuin rohmuan toisen. Onneksi tuliaisten joukossa oli vielä paljon lisää suklaata. Voi miten paljon rakastankaan tuliaisia, haha. 

Tämä ilta sujuukin leppoisasti saunoen ja finaalipeliä jännittäen. Ja noita kaikkia herkkuja suuhun tunkien. Tuntuu kyllä, että on mennyt hyvin viikonloppu hyvin talteen ja loistomielin kohti huomista ja alkavaa viikkoa. Töitä pitääkin pakertaa enää vain ens viikko ja sitten koittaakin viikon loma, siispä kenties sekin vaikuttaa jo hyvään mieleeni nyt. Toivottavasti teillä lukijoillakin on tänään hyvä fiilis ja voimia aloittaa uusi viikko. Toivotaan paljon aurinkoa ja lämpöä. 

Ja nyt illaksi peukut pystyyn Suomen leijonille!

Mitä kesällä?

Mun työkuviot ovat nyt selvillä, joten oon voinut ruveta lyömään lukkoon tämän kesän suunnitelmia. Nimittäin olen tällä hetkellä töissä sopimukseni loppuun saakka eli 30.6 asti. Pidän lomaa 30.5-3.6, sekä juhannuksena 23-26.6. Sitten heinäkuun olenkin työttömänä, mutta 1.8 alkaakin taas työt ja tällä kertaa onkin sitten vakipaikka, eli enää ei tartte töitä miettiä. Mahtavaa.

Siispä mun tulevaan kesään kuuluu nyt paljon vapaata, joista täytyy nauttia täysin siemauksin. Toivottavasti säät sallisivat ja saisin elettyä upean kesän 2016. Suunnitelmia minulla on ainakin seuraavanlaisia:

- Viikon lomani aikana lähdemme vaeltamaan pohjoseen. Retki kohteena meillä on Pyhä-Luoston alue. Kunnon vaellusteltta on hommattu ja tarkoitus olisi koko komppanja pärjätä pöpelikössä semmoset muutamat yöt. Meillä ei koirat ole ennen teltassa yöpyneet, joten saas nähä mitä siittä seuraa ;)

- 5.6 ois Ruka ilmotettu tänne Kajaaniin ryhmänäyttelyyn, joten sielläpä täytyy käydä toivottavasti mukavaa ja kaunista kesäpäivää viettämässä ja ekaa kertaa junnukehään.

- Sitten juhannuksena itellä tosiaan taas vähän pitempi vapaa, joten ajellaan kotikotiin Kokkolaan ja itse käynkin varmaan perinteisesti juhannusta juhlistamassa Kalajoella kaveripoppoolla.

- 7-9.7 pärähtäiskin käyntiin täällä Kajaanissa Kainuun musiikkijuhlat, joissa ois tarkoitus käydä siskon kanssa, kuten viime kesänäkin. Nyt esiintyjissä kiinnostaa ainakin Kaija Koo, Sanni ja Cheek.

- 10.7 sitä pitääkin olla sitten Kokkolassa, koska menin ilmoittamaan Rukan Kokkola KV:seenkin. Noh, siellä sitten taas vietellään näyttelyiden täyteistä päivää ja saadaan varmaan kotijoukkoja mukaan kannustamaan meidän komiaa.

Siinäpä oikeastaan nuo "lukkoon lyödyt" tapahtumat tältä kesältä. Eli hyvin jää vielä väljyyttä suunnitella kenties jotain perhelomaa mökkeillen tai jotain extempore reissuja. Ja tottakai kesään kuuluu rento loikoilu, grillaaminen, uiminen, lämmöstä nautiskelu, irtojäätelöt ja pehmikset, riippumatto, saippuakuplat, aikaiset aamukasteiset aamut, pitkään valvotut yöt, pihapelit, mansikat, piknikit, terassit, hyvä kesämusa, uudetperunat, paljaat jalat, kylmät juomat ja se ihana stressittömyys. Nämä asiat tekevät mun kesästä loistavan. Mitä kuuluu sun hyvään kesään?

Vesipedot

Meillä oli ilo ylimmillään tuossa viikonloppuna, kun oltiin kyläilemässä kotikotona Kokkolassa. Itse juhlistin vähän niitä synttäreitäni, mutta koirillakin oli kaikkea kivaa puuhaa noiden parin päivän aikana. Käytiin vähän moikkaamassa tolleripentua Rheaa, joka pyydysti pellolta punkit meidän poikienkin puolesta. Okei no Ruka sai yhden punkeroisen silmänsä yläpuolelle, mutta se olikin koko reissun ainut. Siispä hyvin toimii nuo punkkipannat, koska ilman noita pantoja tulisi ihan reippaasti salamatkustajia tuolta seudulta mukaan. Myös mummu ja pappa kävivät koiria (ja ehkä vähän muakin) moikkaamassa ja voi sitä riemua. Siis Koda varsinkin rakastaa mummua ja pappaa yli kaiken. Se suorastaan sekoaa heidän näkemisestään ja Ruka meni kyllä kiitettävästi perässä. Ilmeisesti mummulta ja pappalta saa parhaat rapsutukset. Ja voi jos käsi irtoaa turkista sekunniksikaan niin johan aletaan lätkiä tassulla jalkaan että lisää lisää. Onneksi mummu ja pappa tykkäävät pojista vähintään yhtä paljon kun ne heistä.

Ja tottakai kun Kokkolassa oltiin niin käytiin merenrannalla naatiskelemassa kesäisestä kelistä. Itelläkin teki mieli pulahtaa, eikä vesi nyt niin kamalan kylmää ollut, mutta bikinit jäi ottamatta niin tyydyin kahlailemaan reisiin saakka. Theddy ja Ruka sitten uiskentelivatkin minunkin puolesta. Kivaa kun niistä on toisilleen hyvät uimakaverit. Kepin perässä juostiin rantavedessä melkoista rallia ja syvemmällä polskittiin oikein olan takaa. Koda touhusi omiaan rannassa tyytyväisenä. Hänhän siis hyvä jos varpaitaan uskaltaa veteen kastaa. Alla olevat kuvat uintireissusta ovat kaikki pikkusiskoni ottamia.

Harmittaa kun en tiedä täältä Kajaanista yhtään uimapaikkaa, jossa voisi käydä tuota vesipeto Rukaa uittamassa. Tuossa ihan meidän vieressä olisi tosi kiva lampi, mutta sielläkään ei saa koiraa uittaa. Samoin kaikki ne vähäisetkin rannat joita tiedän täältä, niin kaikki on koirilta kiellettyjä. Tyhmää. Täytyy ehkä koittaa kartasta etsiä noita vesistöjä jostain syrjempää, jos löytyis edes joku kiva paikka missä käydä uittamassa. Muuten jää harmillisen vähäisiksi nuo uimakerrat, jos vain Kokkolassa päästään polskimaan. Siellä noita uimapaikkoja taas riittää kyllä ihan hyvästikin.  

Huomenna muuten varmistuu mun kesän ja ensi syksyn suunnitelmat, kun saan varmistukset työkuvioista. Jos pitävät puheet paikkansa, niin oikeinkin tyytyväinen olen tuleviin kuvioihin. Niistä lisää siis seuraavassa postauksessa kun mietitään kesän to do -listaa. 

Toukokuussa taas

Joutuu kyllä nyt vähän päivitellä tätä ajan kulumisen nopeutta. Huhhui. Ihan hiki tulee ku perässä yrittää pysyä. Päivät menee silmänräpäyksessä ja viikot, kuukaudet ja vuodetkin vierii turhan nopiaa. Perjantaina eli 6.5 mulla pyörähtää ikämittari taas etiäpäin ja sitten on lukema jo 21. Vastahan sitä täytti huimat 16?! No ei se auta kun juhlistaa näitä 21 vuotta nyt. Helatorstaina pidetään pientä kekkeriä poikaystävän kanssa kaksistaan ja sitten perjantaina töiden jälkeen ajellaankin sitten kotikotiin jatkamaan synttäreiden juhlintaa. Ja tänään piti jo vähän alottaa synttäriherkuilla herkuttelu, mutta eikö ne kuninkaallisetkin juhlista syntympäiviä ihan viikko tolkulla, niin pitäähän sitä itekki!

Vappukin se oli ja meni. Hyvin tuli sekin juhlittua ja ihanaa oli kun lämpöä riitti jopa 18asteeseen saakka. Ihanaa tämä kevät, lämpöä ja juhlimista. Kyllä maistuu pitkän talven jälkeen tämä tämmönen meno ja meininki. Jospa sitä kuitenkin tämän synttärikekkeriviikon jälkeen odottelis sitä juhannusta sitten seuraavaksi juhlinnan aiheeksi.

Meidän hymypoika Rukakin se on jo 9kk vanaha. Noin kuukausi sitten alkoi pissaileen ulos enemmän lenkkien aikana, eli merkkailemaan ja vihdoin ei tarvinut enää tehdä öiden/työpäivien aikana pissoja sisälle. Se tunne kun olit tähän asti siivonnu lähes tulkoon joka ikinen päivä vähintään yhet pissit lattialta ja sitten kun hokaat, että pissoja ei enää tule sisälle. Ah, ihanaa kun voi tulla töistä kotiin eikä tarvitse heti ekana ruveta siivoamaan tai kun heräät aamulla, niin ei tarvi varata aikaa pissan siivoukselle. Vihdoin ja viimein. Tätä onkin ootettu hartaasti.

Mutta tosiaan täällä nautitaan lämpimästä keväästä täysin rinnoin ja toivottavasti myös siellä!